Onpas unohtunut kirjoitella tänne.. Ajatuksenvirta ollut sellaista ettei siitä oikein ole tekstiä saanut aikaiseksi... Hieman epävireinen mies ollut etten sanoisi :)
Maaliskuu on jo yli puolenvälin!! Yöllä pitänyt pakkasia, mutta päivällä lämpötilat nousseet mukavasti ja aurinkoa sekä valoa ollut paljon, tämä erittäin hyvä asia!!
Mieli on voinut nyt kevättalven ja kevään korvilla paremmin kuin loppuvuodesta. Edelleen elämässäni tuntuu olevan mielipaha ja sen kanssa kikkailu... Useasti kokenut riittämättömyyden tunnetta ja pakokauhun omaista mieltä iltaisin kun olen pelännyt, että selviänkö tästä kuukaudesta? Rahatilanne on ollut todella tiukka... Tiedetään tiedetään itse olen velkani aiheuttanut sekä ahdinkoni! Toivon pikakelausnappia siihen päivään kun maksan viimeisen lainanlyhennykseni ja saan taas hengittää! Kyllä tämä riittäisi jo, olen oppinut läksyni. Oikeasti olen, kantapään kautta.. Surullinen siitä miten huonoon tilanteeseen olen itseni ajanut... Ja varmaan tässä eniten vituttelee se, että kuinka paljon aikaa olen joutunut käyttämään tekojeni korjaamiseen. Velkojen maksuun käyttämääni aikaa en ikinä tule saamaan takaisin, se on mennyt, hiekka tiimalasissa juossut ja paljon!
Jossain tietyssä vaiheessa elämääni aloin tajuamaan sekä ajattelemaan maailmaa ja elämänkaarta sellaisena tiimalasina jossa hiekkaa. Kun synnyt, tiimalasin yläpuoli on täynnä hiekkaa. Kun putkahdat maailmaan, alkaa hiekka ja aika juoksemaan. Sitten kun tiimalasi on juossut hiekan alapuolelle, siellä on kuolema. Eli tällainen tietynlainen elämänkatsomuksellinen juttu :) Hiekka on juossut kovasti sinä aikana kun olen korjannut virheitäni. Tehtyjä asioita ei saa tekemättömäksi, sen tiedän ja tajuan mutta vituttaa se silti kun toisaalta tietää että olisi aina voinut valita toisin... vai olisiko?? Onko tämä kaikki jotain sairasta komediaa, elämä onkin ennalta kirjoitettua, et voi vaikuttaa itse käsikirjoitukseen, simulaatio joka on käytävä läpi. Ajatus siitä että tämä kaikki olisikin jonkin suuremman voiman kirjoitettu tarina antaa lohtua ja sitä kautta ei rankaise itseään niin paljoa. En tiedä, tällaista teksitä tällä kertaa.
Lupaan kirjoitella useammin, toivottavasti joku jossain löytäisi tekstini ja voisi oppia niistä jotain.. Pitää uskaltaa elää ja rakastaa elämää sekä sen tarjoamia mahdollisuuksia sekä asioita, mutta muistaa myös se että joskus elämä laittaa isoja kapuloita rattaisiin jotta ei olisi mukava tai hyvä olla.. Oppimista, elämä on kai ikuista oppimista, oppimaan oppimista. Hmm.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti