Kesä ja kärpäset!

Kesäkuu oli ja meni!! Kevätkin meni sellaisella vauhdilla, että oksat pois! Mutta voi pojat minkälaisesta lämmöstä on varmasti koko Suomi saanut nauttia kesän aikana, ja heinäkuu alkaa!!! Hellettä sekä aurinkoa riittänee vielä paljon! Nautitaan nyt, kesä kuitenkin melko lyhyt aika vuodesta❤️🙏 

Paljon on kesän aikana ehtinyt tapahtua, aivan mahtavia asioita, aurinko herättää eloon! 

Nyt on tässä ja nyt hyvä näin. 

Perjantai 19.3.2021

 Onpas unohtunut kirjoitella tänne.. Ajatuksenvirta ollut sellaista ettei siitä oikein ole tekstiä saanut aikaiseksi... Hieman epävireinen mies ollut etten sanoisi :) 
Maaliskuu on jo yli puolenvälin!! Yöllä pitänyt pakkasia, mutta päivällä lämpötilat nousseet mukavasti ja aurinkoa sekä valoa ollut paljon, tämä erittäin hyvä asia!! 
Mieli on voinut nyt kevättalven ja kevään korvilla paremmin kuin loppuvuodesta. Edelleen elämässäni tuntuu olevan mielipaha ja sen kanssa kikkailu... Useasti kokenut riittämättömyyden tunnetta ja pakokauhun omaista mieltä iltaisin kun olen pelännyt, että selviänkö tästä kuukaudesta? Rahatilanne on ollut todella tiukka... Tiedetään tiedetään itse olen velkani aiheuttanut sekä ahdinkoni! Toivon pikakelausnappia siihen päivään kun maksan viimeisen lainanlyhennykseni ja saan taas hengittää! Kyllä tämä riittäisi jo, olen oppinut läksyni. Oikeasti olen, kantapään kautta.. Surullinen siitä miten huonoon tilanteeseen olen itseni ajanut... Ja varmaan tässä eniten vituttelee se, että kuinka paljon aikaa olen joutunut käyttämään tekojeni korjaamiseen. Velkojen maksuun käyttämääni aikaa en ikinä tule saamaan takaisin, se on mennyt, hiekka tiimalasissa juossut ja paljon!

Jossain tietyssä vaiheessa elämääni aloin tajuamaan sekä ajattelemaan maailmaa ja elämänkaarta sellaisena tiimalasina jossa hiekkaa. Kun synnyt, tiimalasin yläpuoli on täynnä hiekkaa. Kun putkahdat maailmaan, alkaa hiekka ja aika juoksemaan. Sitten kun tiimalasi on juossut hiekan alapuolelle, siellä on kuolema. Eli tällainen tietynlainen elämänkatsomuksellinen juttu :) Hiekka on juossut kovasti sinä aikana kun olen korjannut virheitäni. Tehtyjä asioita ei saa tekemättömäksi, sen tiedän ja tajuan mutta vituttaa se silti kun toisaalta tietää että olisi aina voinut valita toisin... vai olisiko?? Onko tämä kaikki jotain sairasta komediaa, elämä onkin ennalta kirjoitettua, et voi vaikuttaa itse käsikirjoitukseen, simulaatio joka on käytävä läpi. Ajatus siitä että tämä kaikki olisikin jonkin suuremman voiman kirjoitettu tarina antaa lohtua ja sitä kautta ei rankaise itseään niin paljoa. En tiedä, tällaista teksitä tällä kertaa. 

Lupaan kirjoitella useammin, toivottavasti joku jossain löytäisi tekstini ja voisi oppia niistä jotain.. Pitää uskaltaa elää ja rakastaa elämää sekä sen tarjoamia mahdollisuuksia sekä asioita, mutta muistaa myös se että joskus elämä laittaa isoja kapuloita rattaisiin jotta ei olisi mukava tai hyvä olla.. Oppimista, elämä on kai ikuista oppimista, oppimaan oppimista. Hmm.

Marraskuu.

Se on marraskuu, päivät melko synkkiä. Aurinkoa ei liiemmin ole liiemmin näkynyt horisontissa vaan keli on ollut harmaa.. Lumi ei olisi pahitteeksi. Ei todellakaan, olisi mukava kun tulisi paljon lunta ja valkea maa. Kohta on jo joulukuu ja uusi vuosi sieltä myöskin tuloillaan, toivon sydämeni pohjasta, että vuosi 2021 olisi mukava ja täynnä hauskoja kokemuksia. 
Vuonna 2021 olisi myös aivan älyttömän ihana hommeli jos korona hellittäisi edes hieman otettaan, jotenkin tuntuu että ei ole valoa tunnelin päässä sen asian tiimoilta... Jääpi nähtävksi. Korona vaikuttaa liian paljon kaikkeen. Media tekee siitä hallitsevan asian kun sitä työnnetään joka tuutista, toisaalta on kyseessä vakava tauti ja virus, mutta toivoisi uutisoinnin jo muuttuvan parempaan. Eli toivo parannuskeinosta tai aidosti toimivasta rokotteesta. 

Tulevaisuus pelottaa.. En mahda asialle mitään, sitä yrittää aina olla se "positiivari" ja pitää tsemppiä yllä, välillä sitä vain repsahtaa synkistelemään.. Toisaalta synkistelyn hyvä puoli on se, että silloin kun on niitä "hyviä hetkiä" ja onnellisuuden tunnetta, niin niistä on oikeasti oppinut nauttimaan! Onnellisuus on ihana tunne, ja miten pienistä asioista ihminen voikaan tuntea onnellisuutta! Pienet hetket arjessa, elämässä. Nautitaan niistä.




"Hiljaa niin hiljaa
vain olla tahtoisin,
alla tähtien taivaan
kaiken unhoittaisin." 

- runotalo.fi

Ajatuksia 28.9.2020

Niin se lähtee taas uusi viikko käyntiin, uusi viikko, uusi mahdollisuus. Vuorotyöläisenä viikonloppujen merkitys hieman haalistunut tässä vuosien aikana, vuorotyöläisen "viikonloppu" saattaa olla keskellä viikkoa kun arkivapaistaan nauttii.
Se epäsäännöllisyys jonka vuorotyö tarjoaa... se on kirous ja myös samaan aikaan siunaus. En henkilökohtaisesti olisi kykeneväinen painamaan perusarkea ma-pe töitä ja päivävuoro... Tietynlainen epäsäännöllisyys auttaa omalla kohdallani jaksamaan, jännä juttu sinällään :)

Ahdistus.
Nostaa välillä päätään, ei auta. Se tulee juuri silloin kuin sitä vähiten toivoisi. On opeteltava hallitsemaan ahdistavaa olotilaa sekä paskaa fiilistä. Kait se ihminen on niin oppivainen eläin, että adaptoituu moneen asiaan.. Ei huolta, kyllä se siitä. Tsemppiä.

Mistä tähän tultiin? Mitä tapahtui matkalla? Olisinko voinut toimia toisin? Voisipa aikaa kääntää taakse päin...

Mennyt on mennyttä, anna olla. Nauti hetkestä, on syksy ja luontokin näyttää kauneutensa. Tulevaisuus pelottaa ajoittain, selviänkö kuitenkaan? Jaksanko?!

Älä mieti liikaa tulevaa, tulevasta kukaan ei tiedä.

NYT.

Ripille pääsy vuonna nakki ja kivi.

Ajoittain mieleeni palaa takauma ja ehkä jonkinlainen trauma, muisto siitä kun pääsin aikoinani ripille. Konfirmaatiopäivä, oli hieno ja aurinkoinen, erittäin lämmin kesäinen keli. Alba päällä ja hikitippa kutitteli punaista niskaa kun tuntui että kirkossa ei ilma kierrä sitten ollenkaan, hirmu kuuma.

Konfirmaation jälkeen oli tietenkin juhlat kotona perheen ja sukulaisten kesken. Rippilahjoja tuli monenlaisia, oli koruja sekä rahaa. Erikoisuutena oli myös se kun sen aikainen "isäpuoleni" kaveri toi lahjaksi siks päkin Lapin Kultaa sekä kortsupaketin.. Heh! Ai ironiaa.

Hieno päivä kaikin puolin, voitte varmaan kuvitella kuinka paljon teini-ikäinen nuori on nauttinut tuosta päivästä, sellainen yhdenlainen merkkipaalu lapsuudessa sekä nuoruudessa, riparin käyminen ja konfirmaatio. En ole uskonnollisesta perheestä eikä minulta löydy vakaumusta sen kummemmin, "Love is my religion".

Mutta juu, trauma siitä muodostui silloin kun juhlien jälkeen oli sitten ne meidän "nuorison juhlat", eli riparijuhlien jälkeen oli tavallaan "jatkot" kaupungilla. Äitini ja hänen miehensä lähti viemään minua kaupungille. 

Kun he hakivat minua illalla takaisin kotiin, Istuin autossa hymyillen ja onnellisena, kunnes minuun otettiin kontaktia etupenkiltä. Kysyttiin rahoista jota sain lahjaksi mummilta ja ukilta , kummilta, isältä, sukulaisilta yms. Minua pyydettiin ensin nätisti että "annatko rahaa ostoksiin?". Siinä nuori herkästi kieltäytyy koska "nehän ovat minun rahojani, sain lahjaksi". Olimme eläneet sisarukseni kanssa äidin kanssa siitä lähtien kun vanhemmillani tuli ero ollessani ala-asteen lopussa. Meillä ei ollut koskaan "ylimääräistä" rahaa, mentiin tyyliin kädestä suuhun ja oli oikeasti tiukkaa aikaa.. Ihme miten äiti siitä sitten kuitenkin on selvinnyt.

Niin siinä kuviossa pyöri sitten jossain vaiheessa sellainen rappioalkoholisoitunut mies, joka jotenkin sai äidin ihastumaan itseensä ja olemalla hurmaava.. Hän oli alkuun varmasti mukava, näin sen itsekin koin. Mies oli mahtava tyyppi silloin kun oli selvinpäin. Humalassa paljastui hänestä aggressio ja manipuloiva ihminen.

Tämä mies ei kuitenkaan käynyt töissä, saattoi olla kuukauden jossain töissä sitten toisen toisaalla töissä. Mutta alkoholi häntä ohjasi joten työnteosta ei oikein tullut mitään.. 

Loppujen lopuksi tämä äidin ja miehensä avioliitto meni sinne asti, että kotona mies oli humalassa, äiti kävi töissä ja yritti tienata leivän pöytään. Mies joi leijonan osan äidin palkasta, lapsille saatiin ruokaa mutta muuhun ei vain riittänyt raha, elettiin totaalisen peruselementeillä ja jutuilla. Ruoka pöydässä ja katto pään päällä.. Äidin sanoin "rahaa meillä ei ole, mutta rakkautta sitäkin enemmän". Nuo sanat muistan ikuisesti❤️ äiti. 

Ja tällainen touhu vie vääjäämättä siihen että mies kännää ja on ailahtelevainen, niin jossain vaiheessa se kuppi menee nurin, sitten pääsikin jo todistamaan sitä kuinka omaa äitiä pahoinpidellään ja kaltoin kohdellaan mm vetämällä häntä hiuksista pitkin lattioita ja minäkin olen joskus lentänyt kuin leppäkeihäs kun jotain jonkun mielestä "töppäillyt".. Jälkeenpäin pohtinut että täytynyt olla kyseessä läheisriippuvuuteen perustuva suhde, josta pahoinpidelty puolisokaan ei osaa tai pysty lähtemään vaikka häntä kaltoinkohdeltaisi henkisellä tai fyysisellä väkivallalla... 

No juu siis oli se riparipäivä ja oltiin autossa.

Ensin minulta kysyttiin rahaa, en halunnut antaa. Sen jälkeen minulle huudettiin ja ne rahat otettiin painostamalla...Enkä minä niitä lahjarahoja sen jälkeen enää nähnyt.

Niin se tilanne ja nöyrtyminen mikä siinä minulle tehtiin, sitä tunnetta joskus muistellut ja ajatellut että enpä ole koskaan tuntenut samanlailla enään.. Itkuksi meni tuolloin. Ja siitä muodostui trauma ja jälki joka vaikuttaa minuun varmasti edelleen. 

Sunnuntai 13.9.2020, syksy!

Tänään ollut hieno päivä!! Viikonloppukin sujunut varsin mukavasti, on saanut nauttia Suomen syksyisistä keleistä, syksy on hienoa aikaa, luonto alkaa valmistautumaan talveen. Kuva otettu aamuvarhain, kaunis auringon pilkahdus sekä aamuinen kosteus sekä sumu, hienoja hetkiä. Ihmeen kauniita hetkiä nämä tällaiset.

"Kesän kukkaset elpyy kyllä taas tullessa keväimen - kun kestäis kesämme lempi yli talven ja tuiskujen!"
(Eino Leino 1878-1926)

Vapaapäivä 10.9.2020

Hei!!

Se on torstain aamu ja uusi päivä johon tässä on heräilty. Aamukahvia juotu ja aamiaista syöty. Esikoinen lähetetty kouluun ja nuoremman kanssa ollaan kotona viettämässä vapaapäivää. Loppui eilen aika tiukka työputki, nyt pari vapaata joista nauttia. Työelämä, huh voi kunpa sattuisi voittamaan vaikka siinä työpaikan porukalla pelattavassa Eurojackpotissa jonkun isomman potin niin voisi hetken hengähtää :)
Ison potin kohdalle osuessa en kyllä varmaankaan jäisi laakereilleni tai lopettaisi työntekoa, mutta varmasti opiskelisin muutaman vuoden sellaisia asioita joista tykkään ja joka kiinnostaa. Opiskelisi itselleen jonkin uuden ammatin, tai sitten toisenkin. Kyllähän iso veikkausvoitto toisi ja soisi mahdollisuuden opiskelulle kun ei tarvitsisi käydä enää töissä sen vuoksi, että saa juoksevat kulut maksettua, saisi hieman "löysää" näistä asioista, heh.

Rahasta puheenollen. Nykyään tuntuu siltä, kuin maailmanmeno ja elämä olisi todella rahakeskeistä, joka paikassa puhutaan rahasta, televisiossa poliitikot puhuvat siitä suu vaahdossa lähes joka päivä. Raha näyttelee myös osaansa eri televisio-ohjelmissa. Sellaista kulutuskeskeistä elämänmenoa tämä aika nyt. Teinit pröystäilee vaatteillaan, sillä kuinka on hieno mopoauto tai siitä kuinka uusi ja hieno, viimeisintä huutoa oleva älypuhelin on hankittu. Ihan niinkuin se tekisi elämästä tärkeämpää, tai "onnellisempaa" kun jos omistaa materiaa, materialismionnellisuus.. Mitä se on? Tuollakin 1000€ puhelimella on olemassa "elinikä", joka todennäköisesti on joitain vuosia jonka jälkeen on hankittava uusi, joka on vanhaakin parempi ja kalliimpi. Maksaa nyt törkeä hinta kulutustuotteesta joka on kotvan kuluttua "vanhentunut" ja "uusittava".
Pointtini ei ole se etteikö vanhemmat saisi ostaa niitä ylihintaisia, mielestäni pinnallisia arvoja edustavia tuotteita rakkaille lapsosilleen sekä kullannupuilleen, sitä saavat tehdä ihan rauhassa, se ei haittaa minua. Mutta itseäni eniten risoo ja ärsyttää nykyinen maailman meno sekä asenteet, arvot ovat varsin pinnallisia, hyvin pitkälti rahaan sidottuja arvoja, kenellä uusimmat Addun verkkarit, kenellä uusimmat kuukengiltä näyttävät talvikengät yms jne.. Ja alemmuuskompleksiin joutuvat ihmiset joilla ei ole viimeisintä huutoa olevaa materiaa, "olenko huonompi tai vähempiarvoinen kun nuo muut?!".

Sitten iltapäivälehdet sekä keltainen lehdistö ja myös televisio tekee juttuja erilaisita julkkiksista jotka hankkineet rahan kautta onnea erilaisilla huumebisneksillä, ajoittain jopa tuntuu että ihannoiko media sekä lehdistö tällaista. Vaatii jonkinlaista mediakriittisyyttä kun jos nykyään eksyy iltapäivälehtien internetsivuille lueskelemaan uutisia...Ei se hyvältä näytä. Tällainen pinnallisia arvoja sekä rahaa palvova kullttuuri ja meininki on mielestäni suht kipeää sekä sairasta....

Itsekin joskus siihen harhaan menin, että matkustelemalla, ostelemalla sekä rahaa kuluttamalla saisi onnellisuutta. Joo, tuleehan siitä se hetken onni ja hyvä olo, ehkä. Huono ja epäterve suhtautuminen rahaan toi vuosien kuluessa myös sen kulutusluotto-rumban, jonka jälkipyykkiä nöyränä nykyään edelleen hoitelee.. Vielä pari-kolme vuotta ja pääsisin selville vesille sen asian suhteen.

Itse oppinut kantapään kautta että kyllä se niin on, että "raha ei tuo onnea, se saattaa luoda hyvää oloa hetkeksi, that's it." Onnellisuutta, sitä aitoa puhdasta onnea se ei tuo. Se aito onni ja valo löytyy ihan päivittäisistä asioista ja hetkistä.  Kävely koiran kanssa luonnossa, syksyinen kosteus, ne tuoksut joita luonto tarjoilee auliisti. Hengitetty ilma, happirikas sateen jälkeinen ilma parhainta, sitä voi melkein jopa maistaa.
Vapaapäivä kotona rakkaiden kanssa, saa tehdä kotiaskareita ja on aikaa leikkiä lapsen kanssa, saa pestä pyykkiä sekä siivoilla ja jopa jos lapsi innostuu auttamaan ja että tehdään siivoiluhommia yhdessä, puhdas ja siisti koti johon puoliso voi töidensä jälkeen tulla. Ruoan valmistaminen, kotona lämmin ja rakastava fiilis, tämä luo turvaa, tällainen luo onnen hetkiä, onnen tuntemuksia sekä sitä aitoa ONNELLISUUTTA. 

Jokainen meistä voi löytää onnen ja rauhan täysin muistakin asioista kuin rahaan ja kulutukseen liittyvistä asioista. Omalla kohdallani se vaati sen että koki kantapään kautta asioita. Nykyään ajattelen, että kuinka sokea ja näköalaton olenkaan ollut joskus, ihan kuin olisin kulkenut jossain unessa tai sumussa. Tänä päivänä ajatteluni on täysin toista, tuntuu kuin olisin "herännyt" .

NYT on HYVÄ OLLA.