Niin se lähtee taas uusi viikko käyntiin, uusi viikko, uusi mahdollisuus. Vuorotyöläisenä viikonloppujen merkitys hieman haalistunut tässä vuosien aikana, vuorotyöläisen "viikonloppu" saattaa olla keskellä viikkoa kun arkivapaistaan nauttii.
Se epäsäännöllisyys jonka vuorotyö tarjoaa... se on kirous ja myös samaan aikaan siunaus. En henkilökohtaisesti olisi kykeneväinen painamaan perusarkea ma-pe töitä ja päivävuoro... Tietynlainen epäsäännöllisyys auttaa omalla kohdallani jaksamaan, jännä juttu sinällään :)
Ahdistus.
Nostaa välillä päätään, ei auta. Se tulee juuri silloin kuin sitä vähiten toivoisi. On opeteltava hallitsemaan ahdistavaa olotilaa sekä paskaa fiilistä. Kait se ihminen on niin oppivainen eläin, että adaptoituu moneen asiaan.. Ei huolta, kyllä se siitä. Tsemppiä.
Mistä tähän tultiin? Mitä tapahtui matkalla? Olisinko voinut toimia toisin? Voisipa aikaa kääntää taakse päin...
Mennyt on mennyttä, anna olla. Nauti hetkestä, on syksy ja luontokin näyttää kauneutensa. Tulevaisuus pelottaa ajoittain, selviänkö kuitenkaan? Jaksanko?!
Älä mieti liikaa tulevaa, tulevasta kukaan ei tiedä.
NYT.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti